Tulin äsken ensimmäiseltä "oikealta" opastukseltani (nukkeleikkejä ei tässä lasketa). Opastuksen alla jännitti kyllä enemmän kuin uskoinkaan. Vedin viime kesänä Seuriksessa vain yhden koululaisopastuksen, joten ote oli vähäsen ruosteessa. Lisäksi Kansiksen varsin perustavanlaatuinen perehdytys (mikä sinänsä on ihan hyvä juttu - jos vertaa vaikka edellä mainitun Seuriksen varsin suurpiirteiseen opastuskoulutukseen) on myös omiaan nostaamaan rimaa. Kun on saanut kunnon perehdytyksen, on opastuksen myös onnistuttava.

Jännittäminen osoittautui kuitenkin suhteellisen turhaksi. Savolaiset lukiolaiset oli oikein kiva yleisö, ja niiden opettaja se vasta verraton ukkeli olikin. Taisi löytää opastusta seuraavasta kollegasta jonkun työkaverinsa kadonneen sukulaisen tai jotain. Leppoisa veikko, tosin jos kaikkiin sen juttuihin olisi lähtenyt mukaan, istuisimme varmaan vieläkin jossain esiroomalaisen ja roomalaisen rautakauden välimaastossa keskustelemassa savisista verkonpainoista ja vanhojen rautasulattopaikkojen viittauksista nykysuomalaisessa paikannimistössä. 1600-luvulta eteenpäin meinasi tulla vähän kiire, eli jatkossa voisi yrittää harppoa sitä esihissaa vähän nopeammin läpi. Mutta kun tykkään itse puhua siitä paljon enemmän kuin niistä kuninkaista ja Jakkarilan posliineista.

No, ehdittiin kuitenkin kierros läpi suhtkoht määräajassa, eli ihan tyytyväinen olen. Eikä yleisökään ainakaan julkisesti näyttänyt tyytymättömyyttään.

Tästä on hyvä jatkaa.

Nyt kuitenkin takaisin käpistelyhommien pariin.