Tänään piti istumani arkistolla pitkään. Kulutettuani puoli iltapäivää niiden möhellysten korjaamiseen, joita tein kun edellisen kerran yritin tehdä ylitöitä väsyneenä katsoin kuitenkin viisaammaksi luovuttaa suosiolla jo viideltä. Signumointi ei ole väsyneen hommaa, sano. Kirjakaupan kautta kotiin. Puolisko tilasi töitään varten Koiramäen Martta ja Ruuneperi -teoksen, eikä minulla ollut oikeastaan mitään sitä vastaankaan. Kaikki tekosyyt ostaa lisää Kunnasta kotiin ovat hyviä tekosyitä. Sitä paitsi, meillä on nykyään uusi Lundia-kirjahyllykin, joten nyt mahtuu taas painettua sanaa.

Tänä aamuna pääsin vihdoin (kaikkien näiden koulutusten jälkeen) taas itsekin kokeilemaan kynsiäni museo-opastelun saralla. Pääsin vielä aloittamaan draamallisella satukierroksella parikymmenpäiselle päiväkotiryhmälle. Meni ensiesitykseksi ihan mukavasti. Erityisesti piskuisen improttuun tarinasovitukseeni Pyhän Yrjänän sadusta olen ihan tyytyväinen. Se nukketeatteriaspekti voisi vielä kaivata pientä viilaamista (tai, oikeammin sanottuna, useamman vuoden täyspainoista opiskelua). Yleisö kuitenkin tuntui nauttivan esityksestä, mikä oli tärkeintä. Lapsiryhmiltä saatu positiivinen palaute on aina yhtä mainio juttu - muksut kun eivät turhia kainostele sanoa, että esitys oli tylsä tahi huono.

Perjantaina harjoitukset jatkuvat vähän perinteisempään malliin: tunnin yleiskierros lukioryhmälle "juttuja kertoen".

Tekisin museokeikkoja mieluusti enemmänkin, ellei kalenteri venyisi ja paukkuisi jo näilläkin buukkauksilla. Toisaalta, kenelläpä meistä ei olisi omaa ehtymätöntä stressinlähdettään. Viime viikonloppuna vertailtiin elämäntilanteita poikien illassa Espoossa. Joukossa oli niin vastavalmistuneita ja viransaaneita diplomi-insinöörejä, ylikellotettuja uraohjuksia kuin tällaisia leipäpuutaan kokoon kaapivia humanistejakin. Monta tarinaa, yhteisenä nimittäjänä pitkälti stressi ja kriisi. Onneksi ei ole sellaista kriisiä, jota saunalla, pokerilla, Alhambralla, oluella, viskillä, vodkalla ja pikkusikareilla ei ainakin tilapäisesti nollaisi.

Nollaamisesta puheenollen, voisin viäntäytyä takaisin kohti keskustaa keikalle.