Museon uusi näyttely saatiin vihdoin eilen auki. Avajaistapahtuma oli uskoakseni ihan hauska ja onnistunut, ainakin sikäli kun sen arvovaltaisen, harmaahapsisen pingviinilauman takaa pystyi tapahtumia seuraamaan. Napoleon ja Aleksanteri sopivat ilmeisesti Tilsitissä rauhan. Napoleonista näkyi hiuskiehkura, Aleksanterista vilahti elämää isomman hatun sulka. Prinsessasta vilahti sentään puolikas profiilikin. Aleksanterinleivos oli äitelä, skumppaakin sai. Kun viideltä ovet avautuivat jälleen suurelle yleisölle, pääsin heti kokeilemaan kynsiäni uuden näyttelyn opastamisessa - lauma herttaisia irlantilaismummoja kun oli tykästynyt Kansallismuseon ovilla seisoviin kustavilaissotilaisiin Kiasman antia enemmän, ja halusivat kovin innokkaasti kuulla juurtajaksoisen selityksen siitä, mistä on kyse. Tästä virisi varsin kiinnostava keskustelu Suomen ja Irlannin valtiollisen historian yhteneväisyyksistä ja Suomen sodassa käytettyjen ruotsalaistykkien väristä. Ja tätä kesti, kunnes mummot bongasivat jostain roolivaatteissa olevan vartiopojan, ja rynnistivät kamerat tanassa eteenpäin.

St. Urho's pubin tarjoilema sahtituopponen on harvoin maistunut niin hyvältä.

Muilla rintamilla totuttua pintaliitoa. Seuraava viikonloppu kuluu Vinttihommissa, joten nyt on vähän pitempi putki päällä. Ensi viikolla ei kuitenkaan pitäisi olla museohässäköitä, joten se on siinä määrin vähän helpompi.