Olen pitkään miettinyt, onko minussa jotain vikaa vai onko geneerisen, paistinpannulla paistetun munakkaan tekeminen vaan helekutin paljon vaikeampaa kuin uskoisi. Teoriassahan homma on helppo, sekoitetaan muutama kananmuna maitotilkkaan, maustetaan valinnaisilla mausteilla ja lätkäistään kuumennetulle pannulle paistumaan. Käytännössä kuitenkin, ainakin minulla, lätty tuppaa aina joko jäävän keskeltä raa'aksi, kärventyvän pohjasta tai - pahimmassa tapauksessa - sekä että. Näin ainakin, jos munakas on hiukankin normilettua paksumpi, niin kuin sen mielestäni oikeaoppisesti kuuluu olla. Ja minä olen sentään harjoitellut tätä taiteenlajia pyöreät kaksikymmentä vuotta. Isoäiti muistaa varmasti vieläkin tämän tuotekehittelyprosessin ensimmäiset prototyypit, joita jokaviikkoisilla lapsenvahtikeikoilla aina tarjottiin.

Tänään koitti sitten vihdoin se päivä, jolloin voin sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen. Yllä kuvatun kaunottaren taikinaan meni:

3 kananmunaa
1/2 purkkia Rainbown ruokakermakorviketta
n. 1-2 tl parmesanraastetta
suolaa
paprikaa

Taikina vatkattiin tasaseksi ja kipattiin valmiiksi öljytylle ja kuumennetulle pannulle, jossa olin aiemmin kuullottanut yhden pienen, täytteeksi menevän sipulin. Annettiin paistua noin viisi minuuttia kuumalla (nelosen) pannulla, jotta pohja paistuisi - sitten vähennettiin lämpö kakkoseen. Sisuksen kypsymistä odotellessa käytiin imuroimassa eteinen ja olohuone (eli ainakin kymmenen minuuttia tähän meni). Sitten, kun kypsymätöntä taikinaa oli munakkaan pinnalla puolen millimetrin kerros, ripoteltiin täytteet pinnalle ja käännettiin koko komeus keskeltä kahtia. Sitten annettiin kypsyä vielä pari minuuttia, jolloin pinnalla ollut raaka munakasaines hyhmettyi ja hitsasi koko homman kasaan.

Lopputulos oli koostumukseltaan lähestulkoon täydellinen. Pinnalta kullanruskea (ei palanut), sisältä täysin läpikypsä, kuohkea ja vaahtomainen. Suorastaan suli suussa - eikä matkatessaan sinne haarukan nokassa. Valitettavasti täytevalinta ei mennyt tällä kertaa ihan yhtä kohdalleen. Rainbown kasvisöljyssä lilluvat savusimpukat eivät tunnu toimivan oikein missään yhteydessä. Valkosipulisimpukat ovat niin paljon maukkaampia, mutta niitä mokomia kun ei enää ainakaan tuolta lähialepasta saa.

No, kaikkea ei voi saada. Varsin maistuvan illallisen tuosta kuitenkin sai. Riitti energiaa vielä sen makuuhuoneenkin imuroimiseen. Täytynee kuitenkin vielä palata tuon sisälmyksen viilailuun heti, jahka jääkaapissa on taas puolikas ruokakermapurkki käyttäjäänsä vailla.