Hmm... edellisessä kahdessa päivityksessä on harvinaisen paljon asioita tårta på tårta. Sen sitä saa, kun päivittää lokiaan harvakseltaan, eikä malta lukea edellisiä sepustuksia. Anteeksi.

Huomenaamuna pitäisi vielä uskaltautua ruokakauppojen ja A-marketin jouluruuhkaan Arabiaan pitkän kauppalistan kanssa. Sitten voisi käydä iltasella piipahtamassa mummon luona, aattoaamupäivällä Espoossa. Sitten kaiken pitäisi olla enempi vähempi valmista keskitalven juhlan tulla. Aattoiltapäivän ruuanlaittoa en tässä laske työlistalle, koska ruuanlaitto on hauska harrastus - ei työlistan osa. Joulupäivän aamuna hypätään bussiin ja matkataan kohti anoppilaa.

Lievää jouluvitutusta on ehkä ollut ilmassa, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Mä en ole oikein koskaan ollut kovin innokas jouluihminen. Sen jälkeen kun lapsuuden joululahjahuuma ohittui, joulussa ei oikein ole ollut mitään kovin erityistä. Jouluruoka (tai ainakin kinkku, mielellään mahdollisimman iso ja läskinen semmoinen) on ihan ok, muttei mitenkään korvaamatonta. Hyvää ruokaa voi laittaa muutenkin. Joululaulut vaihtelevat kammottavista mukiinmeneviin. Alan hiljalleen päästä markettien pilipalikulkusten synnyttämistä aggressiokohtauksista siinä määrin yli, että olen tänä vuonna jopa vapaaehtoisesti kuunnellut jouluradiota ja havainnut sen ihan tunnelmalliseksi. En silti allekirjoita, että olisivat mitenkään elämää suurempia. Joulukuusta ei omassa residenssissä ole ollut vuosiin, enkä ole moista osannut kaivatakaan. Piparkakkuja voin syödä ehkä yhden tai kaksi, en riittävästi että vaivautuisin niitä itse paistamaan. Joulurauhan julistustakaan en katso, ellei joku aktiivisesti laita telkkaria päälle. Valkeaa joulua on täällä etelässä saanut odottaa jo pitemmän aikaa. Seurasaaren joulupolussa oli kiva olla mukana, mutta siinäkään joulu ei mulle ole se määrittävä tekijä. Mitä joulusta sitten jää oikein käteen? Monia ihan kivoja pikku yksityiskohtia, joita ilmankin tulee toimeen. Vartiointiurani aikana olin useammat joulupyhät töissä perheellisten kollegoiden ollessa lomalla, enkä koe menettäneeni mitään olennaista.

Kun tähän yhtälöön lisätään joulusta aiheutuva vaiva, lopputulos ei ole kauhean korkealla. Enkä nyt puhu joulusiivosta tai niistä kilometrien ruuhkista maitokauppojen kassoille aattoaamuna. Vaikka tyytyisi siihen kaikkein olennaisimpaan - eli niiden tärkeimpien ihmisten muistamiseen - joulu käy silti nykyaikatauluilla parhaimmillaan kalenterisuorittamiseksi. Ja koko ympäröivä kulttuuri toki huutaa niin paljon enemmän. Oikeaan jouluun kuuluu sitä, tätä ja tuota. Sitten ihmetellään, miten jotkut voivat oikein toden teolla ahdistua joulun ilojuhlasta.

Onneksi tänä vuonna joululoma on ruhtinaallisen pitkä. Velvoitteet alkavat olla paketissa, työsyksyn päätteeksi on saanut rötvätä jo viikon verran - jossain vaiheessa saattaa vielä tylsistyminenkin iskeä. Kun vielä teille kaikille saan hyvät joulut toivotetuksi, voisin vaikka sulkea koneen ja kaivaa jonkun kivan kirjan hyllystä.

Hyvää ja lämmintä keskitalven juhlaa itse kullekin. Ja onnea ruuansulatuselimistöllenne tulevaa koitosta ajatellen.