Kahta en vaihda. Toinen on astuminen lentokoneen ovesta kahdenkymmenen asteen lämpöön ja auringonpaisteeseen keskellä synkintä marraskuuta. Pysäyttävä kokemus.

Viime keskiviikosta sunnuntaille kestänyt myöhäistetty kesäloma oli toki ihan liian lyhyt - mutta sitäkin kaivatumpi. Viimeisen kulttuuripolkuryhmän lähtiessä museolta tiistai-iltapäivänä silmät alkoivat jo olla aika ristissä. Kone lähtikin seuraavana aamuna seitsemältä. Vaihdon kanssa meinasi tulla pienoinen kiire Frankfurtista, kun Helsingin lento oli strategiset puoli tuntia myöhässä, mutta muutamalla juoksuaskeleella ehdittiin paikalle juuri passelisti check-inin alkuun. Ja siitä se sitten lähti.

Loman keston huomioonottaen parinkymmenen kilomentrin läpimittainen Maltan saarivaltio oli juuri passeli valinta matkakohteeksi. Kolmessa kokonaisessa päivässä ehti juuri passelisti kiertää sen verran kattavan siivun saarta, että lähtiessä ei hirveästi harmittanut jonkun olennaisuuden puuttuminen. Vallettan myöhäisrenessanssinen pääkaupunki oli hieno, samoin saaren entinen muslimikeskus Mdina. Ihmeteltiin etelärannikon pronssikautisia megaliittitemppeleitä, rautakautisia katakombeja ja Johanniittojen Suurmestarin palatsin asehuoneeseen kertynyttä miekka- ja panssaripaljoutta. Ajeltiin ympäri saarta 50-luvun keltaisilla busseilla hintaan 47c / matka. Käveleskeltiin illat Sliemasta St. Julians'in kautta Pacevilleen vienyttä rantabulevardia auringon laskiessa. Syötiin hyvää paikallista perusruokaa viinillä huuhdeltuna. Ja vietettiin siestaa hotellilla, kaikkien saksalaisten ja brittiläisten eläkeläisten seurassa. Yhden tai kaksi lisäpäivää olisi voinut käyttää esimerkiksi risteilemällä Cominon ja Gozon saarille, mutta sen jälkeen maan anti olisikin pikku hiljaa ollut koluttu läpi.

Mä tykkäsin Maltasta kovasti. Fiilis oli vähän eteläitalialaista ilmasto- ja kulttuurialuetta brittiläisittäin järkevöitettynä ja pienellä itämaisella vivahteella maustettuna. Lokaalit suhtautui turisteihin rennon asiallisesti eikä turistejakaan ollut näin marraskuussa liikaa (elokuussa Maltan 375 000 hengen populaatio kuulemma kasvaa kaksinkertaiseksi). Ja eteläeurooppalaisella mittapuulla lokaalit oli varsin täsmällistä väkeä - mikä helpotti pohjoismaisesta tehokkuusyhteiskunnasta tulleiden sopeutumista huomattavasti. Rantalomakohteeksi karusta kalkkikivisaaresta ei ole. Sapuskoista voi olla montaa mieltä - kulinaristihienostelijat ehkä nyrpistää nenäänsä ranskisten kyljessä kanniskelluille perusruoka-annoksille, mä tykkäsin. Jänöpuput ja merenelävät on jonkinlainen juttu, samoin ilmeisesti arabivaikutuksen tiimoilta erilaiset hummukset ja muut papu- ja kikhernetuotteet.

Ja se aurinko, se aurinko. Vaikka marraskuun lämpötila pysyikin useammin kahdenkymmenen asteen ala- kuin yläpuolella, oli parannus kotimaan muutaman asteen vesiloskapaskaan verrattuna tajuntaa laajentava.

Paluumatkalla pehmeä lasku arkeen kiersi Frankfurtin keskustan valmisteilla olevien joulumarkkinoiden, illallisen ja viinituvan kautta. Maantaiaamuna olikin jo herättävä Trafiikki-museoiden ryhmäpalvelupäivään, joka onneksi järjestettiin kivenheiton päässä olevassa Tekniikan museossa.

No, kyl mää täl pärjän, puol(toista?) vuat. Kiitoksi vaan kauhian pal!

Ja lisää matkakuvia löytyypi tuolta.