Kuten olette ehkä huomanneet, täällä ei hetkeen ole tapahtunut mitään.

Viime päivityskerran jälkeen elämässä on kyllä ollut kaikenlaista. Mentiin lokakuussa naimisiin - hauskaa oli, mutta hetkeen ei moiseen vapaaehtoisproggikseen välttis ryhtyisi. Reissattiin bileiden jälkeen pitkälle viikonloppureissulle Riikaan, ja joulun välipäivinä Madeiralle - molemmat reissut oli varsin jees, pitempäänkin olisi voinut lomailla. Kuvia voisi postailla, mutta vuodatus.net onnistuisi varmaan hävittämään ne taas. No, kesällä taas porukalla reissuun, tällä kertaa Italiaan. Valmistuin Sibelius-Akatemian kurssilta joulukuussa hyvin arvosanoin. Muuten töissä on ollut ylä- ja alamäkiä, ja yleisesti ottaen työmäärä on kasautunut ajoittain siedettävän rajamaille. Tällä hetkellä olen tosi väsynyt, mutta toisaalta tietyt pitkään junnanneet asiat organisaatiossa tuntuvat vihdoin järkevöityvän ja menevän eteenpäin.

Tällä hetkellä elämää hallitsevat muuttolaatikot, joiden olisi nyt aprillipäivänä tarkoitus siirtyä muutaman korttelin päähän, pykälää isompaan asuntoon.

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin lyhyesti (pidemmän vuodatuksen häslättyäni) blogi-innostuksen asteittaista hiipumista. Kysymystä on sittemmin pureskeltu myös ainakin yhdessä lukupiirikokoontumisessa, ja kerran kaverin kanssa kaljalla. Aloittaessani tätä blogia keväällä 2007 olin päätoiminen opiskelija ja sivutoiminen keikkatyöläinen milloin missäkin. Elämä oli ennustamatonta, ja ohikiitävien hetkien tallentaminen digitaaliseen muotoon oli ihan jo dokumentaarisessa mielessä mielenkiintoista. Nyt, keväällä 2013 olen naimisissa, valmistunut ja vakituisessa työsuhteessa. En halua arvottaa muuttunutta tilannetta parempaan tai huonompaan, mutta blogattavaa nykytilanteessa on hankalampi keksiä. Työpäivien ja -kiireiden, miekkailutreenien, satunnaissosiaalisuuksien sekä iltalukemisten (ynnä tietenkin päivän ruokavalion) toistuva raportointi tuntuu jossakin vaiheessa vähän höpsöltä.

Lisäksi on se sosiaalinen media, joka täyttää saman arjen dokumentointitarpeen kuin tämä blogi aiemmin. Jossain määrin ehkä jopa paremmin - tässä rutiinien täyttämässä nykyelämässä juuri Naamakirjan parin lauseen statuspäivityksillä voi tuoda esiin niitä pieniä säväyksiä arjessa, jotka luovat isoja merkityksiä. Ilman tarvetta tällaisiin pitkiin ja (liikaa) aikaa vieviin syväanalyyseihin. Pahoittelut niille, jotka näistä tykkäävät, mutta mä joudun töissä tuottamaan tekstejä ja sisältöjä ihan riittämiin - vapaa-ajallani tykkään tehdä muuta.    

Ja sitten ovat vielä nämä vuodatus.netin hölmöydet. Se viimevuotinen kuvien häviäminen oli aika lailla viimeinen pisara blogimotivaation tappajana. Roskapostikommenttien määrän räjähtäminen käsiin ei myöskään suoranaisesti lisää kiinnostusta. Pohjustin tätä sessiota deletoimalla blogista yhteensä yli viisi kokonaista sivullista roskakommentteja - reilusti enemmän kuin koko viiden edeltävän vuoden aikana yhteensä (ja pistin samalla myös kommenttihanat kiinni, jos joku ihmettelee). Systeemi on myös näköjään käynyt läpi aika perusteellisen remontin sitten viime näkemän. Ulkoiselta pikavilkaukselta muutos on huonompaan suuntaan, ja mulla ei tällä hetkellä ole kiinnostusta perehtyä aiheeseen tarkemmin.

Siispä on tullut aika pistää Sitomattomat Ajatukset tällä erää pakettiin. Kiitokset kaikille mielenkiinnosta, törmäillään esim. livenä tai naamakirjassa. Jos elämäntilanne joskus tulevaisuudessa tuntuu tarvitsevan blogia rinnalleen, palaan asiaan jollakin toisella alustalla (linkin yritän muistaa päivittää tänne).

Hyvää pääsiäistä ja aurinkoista kevättä kaikille!